Lakean Lomen
KTK-III
Lomen on virtuaalihevonen
© Jenny K
|
Lakean Lomen, eli Lomen suomenhevosori, VH11-018-0281 150 cm, rautias ko helppo A re 110 cm me 100 cm |
yleispainotus omistaja: Juli, Riiviöt kasvattaja: Virtuaalitalli Lakea 02.09.2008 (3 v. 02.03.2009) oma ikääntyminen |
Saavutukset
Virtuaalinen Suomenhevoskantakirja - Helmikuun 2011 orien kantakirjaustilaisuus:
16 + 16 + 17 + 18 = 67p = KTK-III
"Vahva kaula, lihakseton selkä. Jalka-asennoissa parannettavaa, orileima saisi olla vahvempi. Hyvä tyyppi."
"Ok leimat, loivat lavat, piirteetön säkä, hieman takakorkeutta, kuivat jalat, mutta asennoissa parannettavaa."
"Hyvät tyypit, pitkä runko, hieman ulkolonkkainen"
"Hyvät leimat. Kaulan mitat ok. Pysty, hieman lyhyt lapa. Piirteetön säkä. Hyvät rungon mittasuhteet. Jyrkkä lautanen. ej hyväasentoiset, tj käyrät kintereet."
Luonnekuvaus
Lakean Lomen, aka tuttujen kesken vain Lomen, on perinyt hyväsydämisyytensä selkeästi vanhemmiltaan. Ihmisystävällinen ja todella rehellinen suomenhevosori on ihmisiä kohtaan hyvin kunnioittava ja asiallisesti käyttäytyvä, mutta hevosia kohtaan herralta löytyy pientä egoilun vikaa, jos niin voisi sanoa. Erityisesti orien suhteen Lomen osaa olla varsinainen jästipää - se kokee taatusti jokaisen herrahevosen pahimmaksi uhkakseen, eikä taatusti halua lähestyä moisia otuksia naama peruslukemilla. Ainoa vaihtoehto kanssakäymiseen ovat hampaat ja kaviot, minkä ansiosta Lomen saakin yleensä turpaansa laitumella, jolloin se taas ymmärtää, ettei olekaan lauman johtaja. Tämä on ihan hyvä kuitenkin tällaiselle vatipäälle, kuin rakas pieni Lomenimme on. Kaikesta tästä huolimatta Lomen on yksi upeimmista ja suloisimmista suomenhevosista, joita olen ikinä omistanutkaan!
Tarhasta hakiessa Lomen yleensä käyskentelee jo valmiiksi portilla, erityisesti jos se haetaan ennen ruoka-aikaa. Ori tietää tarkalleen milloin se aloittaa ruokailunsa, sekä yleensä hommansa, joten se osaa odotella jo ihmistä. Ihmisen saapuessa se hirnuu kipakasti ja steppailee rauhattomasti edestakaisin portin suulla, kuin ei malttaisi odottaa muutamaa kymmentä sekuntia, että pääsisi ulos tarhastaan. Myös taluttaessa samanlainen kohellus jatkuu, sillä orilla on tietysti kiire sinne, mihin ikinä ollaan menossakaan. Tämä on toisinaan jopa hieman rasittavaa, sillä Lomen itse ei välttämättä oikein edes ymmärrä olevansa voimakkaampi kuin ihminen - joten se saattaa helposti tuntua siltä, kuin taluttaisi katujyrää talliin. Oria tuleekin silloin tällöin muistutella johtajuudesta heiluttelemalla riimunnarua, jolloin ori havahtuu taas ja ymmärtää kumpi määrää tahdin.
Hoitotilanteissa Lomen kannattaa sitoa kiinni, vaikka ei se pahaa kenellekään teekään. Pieni ylivilkas lapsemme on kuitenkin sen verran menevä kaveri, että pitkän aikaa paikallaan seisominen saattaakin muuttua ylimääräiseksi steppailuksi tai hermoiluksi, mikäli ori saa itse päättää. Vapaana se yleensä pyörii ympäri karsinaansa, käy huutelemassa käytävällä oleville hevosille, tuuppii hoitajaansa leikkimielisesti tai muuten vain varastelee harjoja. Kiltti ja söpö tämä ori on kuin sika pienenä, mutta toisinaan on hyvin, hyvin rasittavaa hoitaa hevosta, joka ei osaa vapaaehtoisesti seisoa paikallaan. Hoitaminen onnistuukin sitten muuten ihan mukisematta. Ollessaan kiinni Lomen seisoo nätisti paikallaan, joskin saattaa vähän väliä hamuta hoitajansa vaatteita. Ainoastaan kavioiden puhdistamisessa tulee pieni laiskuus esiin orista, sillä herra ei mielellään jaksa itse kannatella jalkojaan silloin. Tästä syystä hoitaja saa yleensä kannatella jalkaa ja samalla hikihatussa kaivella kaviota koukulla. Suitsiessa ei tule sen kummemmin ongelmia, joskin kuolaimia laittaessa saa kutitella suusta, että ori aukaisee kitansa metallipalikoille. Satulan kanssa ei sen sijaan ole minkäänlaista moittimista: satulavyön saa kiristettyä reippaasti ilman pullisteluita, eikä Lomenilla muutenkaan tunnu olevan koko satulaa vastaan mitään.
Ratsastaessa tämä ori vaikuttaa aluksi melko etanalta. Sen askeleet ovat hyvin lyhyet, oikeastaan voisi kutsua ponimaiset, ja askellus tuntuu muutenkin melko tahmealta. Alussa Lomenia saa siis kunnolla koota ja vaatia eteenpäin, että saa sen tekemään työtä kokonaisella suomenhevosenruhollaan. Yleensä se vaatiikin vain pienen ponnistuksen ratsastajalta, minkä jälkeen Lomen liikkuukin hyvin sulavasti. Lomen on kuitenkin hyvin herkkä suustaan, joten ohjissa ei saisi missään tilanteessa jäädä roikkumaan. Tällöin ori alkaa helposti painamaan kuolaimelle, eikä tahdo kulkea kovin nätisti enää loppuratsastuksen aikana, vaan tavallaan arkoo jatkuvasti kuolainta. Yleisesti ottaen Lomenilla on kuitenkin ratsastaessa erittäin miellyttävä tapa: se haluaa tehdä aina parhaansa ja on hyvin kuuliainen ratsastajalleen. Se tottelee pohjeapuja erittäin nopeasti reagoiden, eikä muutenkaan hangoittele vastaan. Orilla on todella pehmeät askeleet, joissa on myös ihanteellista istua ja ratsastaa.
Lomen on yleispainotteinen, joten siltä onnistuvat niin kimurantit esteet kuin kouluradan kiemuratkin. Helppo A ja 110 cm tasolle ylettyvä ori onkin melkoinen monitoimipakkaus, sillä se nauttii kummastakin lajista ja tekee jokaisessa tilanteessa parhaansa. Kouluratsastuksessa Lomen on hyvin reippaasti eteenpäinpyrkivä ja yhteistyökykyinen, se haluaa miellyttää aina ratsastajaansa. Esteratsastuksessa sen sijaan Lomen on hieman äkkipikainen ja menevä, mutta pysyy kyllä käsissä hyvin. Se saa hyvin paljon erikoista lisävirtaa esteistä, mikä saattaa toisinaan ilmetä hyvin pieninä ilopukkeina esteiden välissä. Lomen toimii esteradalla paremmin kuin yksittäisesteillä, sillä radalla orin keskittyminen pysyy pidempään. Myös maastoesteillä Lomen toimii kiitettävästi, sillä se on erittäin varma jaloistaan, eikä muutenkaan pelkää maastossa juuri mitään. Hyppyponnua riittää myös erikoisimpiin esteisiin.
Sukutaulu
|
i: Finlandees |
ii: Valkouri | iii: Hikitti |
| iie: Vai-Vitviini | ||
| ie: Hiistitär | iei: Kapteeni Punaparta | |
| iee: Vikitti | ||
|
e: Lakean Nelli-Noora VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I | ei: Vihu | eii: Ukon Harmaa-Hapsi |
| eie: Liina Nyyrikki | ||
| ee: Tottiina | eei: V.T Kuosti | |
| eee: Essin Piirto |
Sukuselvitys
Lakean Lomenin isä Finlandees on aivan varmasti yksi virtuaalimaailman hienoimmista suomenhevosoreista, mitä olemme koskaan nähneet. Tämä 154 cm korkea, koulupainotteinen ori oli väriltään huomiota herättävä voikko. Sepoksi kutsuttu ori syntyi Suomessa 19.01.2007, mutta valitettavasti menehtyi 17.03.2009. Seppo asui koko ikänsä Virtuaalitalli Lakeassa, missä ori oli todellakin arvoisessaan kodissa. Seppo kilpaili elämänsä aikana todella menestyksekkäästi kouluratsastuksessa, mutta eipä myöskään esteillä huonoja tuloksia vedellyt. Sijoituksia myös rata - ja maastoesteiltä löytyy melkoinen lista. Ratsastuskilpailuiden lisäksi ori palkittiin myös näyttelyiden saralta - Finlandees on palkittu nimittäin VIR MVA Ch-arvonimellä, sekä kantakirjattu I-palkinnolla. Näiden lisäksi ori on saavuttanut YLA2-palkinnon. Jälkeläisiä orilta löytyy yhdeksän.
Lomenin emä, Lakean Nelli-Noora, on myös yksi ehdottomasti hienoimmista suomenhevosista. Tämä oikeastaan mustaruunikko tamma on säkäkorkeudeltaan myös 154 cm, kuten Lomenin isäkin. Painotukseltaan Nelli on yleispainotteinen ja tamma onkin kisannut monessa eri lajissa. Kouluratsastuksesta taitaa helppo A-tason, esteillä 100 cm rataesteet. Sijoituksia löytyy niin koulusta kuin esteiltäkin hyvin runsaasti. Nelli on syntynyt 24.01.2007 ja tamma on virtuaalitalli Lakeassa syntynyt ja elämänsä viettänyt tamma. Luonteeltaan Nelli on erittäin kiltti ja sympaattinen ja tulee taatusti toimeen aivan jokaisen kanssa, joka sattuukin hevosen kanssa samaan paikkaan. Tämän kiltimpää ja rauhallisempaa suomitammaa onkin taatusti vaikea löytää. Nelli on myös erittäin hyvin palkittu, nimittäin meriittilistalta löytyvät kaikessa komeudessaan ja runsaudessaan VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I-palkinnot! Ei ole kuitenkaan ollenkaan ihme, kun katsoo miten hieno tamma on kyseessä. Nelliltä löytyy kymmenen jälkeläistä, eikä Nelli ole enää siitoskäytössä.
© Jenny K
Kisakalenteri
Vain sijoitukset, muuta kisamenestystä voit seurata VRL:stä.
|
05.08.2010 VSHK (koulu) helppo A - 1/40 |
29.05.2011 VSHK (este) 110 cm - 5/32 17.06.2011 VSHK (este) 110 cm - 1/22 04.09.2011 VSHK (este) 110 cm - 1/40 25.09.2010 ERJ 100 cm - 1/40 25.09.2010 ERJ 110 cm - 5/40 09.10.2010 ERJ 110 cm - 1/40 10.10.2010 ERJ 110 cm - 4/40 13.01.2011 ERJ 110 cm - 6/40 29.04.2011 ERJ 110 cm - 7/50 30.04.2011 ERJ 110 cm - 4/50 01.09.2011 ERJ Cup 110 cm - 7/225 14.09.2011 ERJ 110 cm - 7/50 18.09.2011 ERJ 110cm - 2/50 23.09.2011 ERJ 110cm - 6/50 09.10.2011 ERJ 110cm - 5/50 13.10.2011 ERJ 110cm - 6/50 27.05.2011 MEJ 100 cm - 2/30 28.05.2011 MEJ 100 cm - 5/30
|
Jälkeläiset
sh-o. Koston Lööperi (02.08.2010) emä: Muminan Röstimakkara
spht-t. Riiviöiden Lakka (04.01.2011) emä: Kasarmin Soma
sh-o. Väinämöinen F (24.04.2011) emä: Suvannon Marilla
sh-o. Riiviöiden Roomeo (10.05.2011) emä: Koston Elovena
Päiväkirja ja valmennukset
17.04.2011 Kenestä kruunataan Lakealainen koulumestari?
Lomen osallistui Lakean kasvattipäivillä kouluvalmennuksen lisäksi myös kouluratsastuksen mestaruuskilpailuun - tietysti Lakean kasvatteja vastaan. Orilla oli vastassaan monen monta upeaa suomenhevosta, joten uskalsin hieman pelätä meidän pärjäämistämme. Valmennuksen jälkeen olo oli toki melko treenautunut ja kannustava, mutta jännitys kutkutti silti mahanpohjassa. Suorituksen jälkeen olo oli helpottunut, mutta katselin silti muiden suorituksia jännittäen. Lomen vaistosi selkeästi tunteeni, mutta käyttäytyi kuitenkin asiallisesti. Palkintojenjaossa tunnelma oli käsinkosketeltavissa ja ensimmäisen julistuksen kuullessani meinasin revetä ratsastushousuissani: kolmannella sijalla Juli ja Lakean Lomen! Kunniakierroksella Lomen oli aivan liekeissä ja painoi menemään pää viidentenä jalkana, minun taputtaessa tyytyväisenä komeaa oriani. Voi miten mukava päivä onkaan ollut!
Kouluvalmennus 17.04.2011 Lakean kasvattipäivillä
Tämä ori se jaksaa aina ilahduttaa kasvattajaansa niin luonteellaan, kuin ulkonäöllään. Ori asteli maneesiin innosta tepastellen ja tervehti hörähtelemällä muille valmennukseen osallistuneille. Poika oli heti valmis hommiin ja näyttämään taitonsa. Omistajan kertoman mukaan Lomen tuppaa olemaan hidas lämpiämään, mutta tällä kertaa ori oli nähnyt äiskänsä tarhailemassa ja taisi näky ilahduttaa äidin pikkupoikaa niin, että piti näyttää heti parhaansa mitä on oppinut. Jo alkuverryttelyissä ori kulki rennosti kuolaintuntumalla ja näytti ottavat pidätteet hyvin vastaan. Teimme alkuun väistöjä käynnissä ja ravissa. Väistö lähtee aina valmistelevalla puolipidätteellä, joka parantaa hevosen tasapainoa. Pyysin asettamaan paremmin poispäin liikkeen suunnasta ja näin sait etuosan paremmin johtamaan liikettä. Ravi väistöihin olisin odottanut enemmän kontrollia. Tämän jälkeen teitte kaartoja pitkiltä sivuilta kentän keskelle, johon pysähdys, reilu peruutus ja suoraan laukannosto. Älkää alkuun niinkään välittäkö missä muodossa hevonen kulkee, vaan muodon pitäisi alkaa pikkuhiljaa löytymään itsestään ja paranemaan. Lomen luisti alkuun peruutuksissa, mutta saatuasi hevosen oikeasti astumaan alleen, alkoivat laukat pyöriä ja rullaamaan mukavan näköisesti. Lopuksi teitte samat raviväistöt kuin alussa. Lomen liikkui huomattavasti isommin ja liitävämmin askelein ja liike näytti olevan hallittavissa ja helposti säädeltävissä. Loppuverryttelyt kehotin mennä tekemään ulos harjoitusradallemme.
Kouluvalmennus 20.09.2010, valmentaja: Iiskala
Lomen oli iloisen oloinen tepastellessaan maneesin seinän vierustoja. Katselin hetken teidän menoanne ja tiesin jo mitä tänään oli suunnitelmassa. Aloitimme kokoamalla hevosen ja pidentämällä sen liikettä. Homma sujui ja pyysin sinua tekemään muutamia voltteja ja suunnan vaihtoja. Ori oli hyvin vertyt ja kulki iloisen kuuliaisena. Se nautti. Pyysin teitä ottamaan ravia, jolloin ori säikähti jotain ja säntäsikin maneesin toiseen päähän kiitolaukassa. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Jatkoimme ravityöskentelyllä. Pyysin sinua ottamaan pysähdyksia ravista, peruuttamaan neljä askelta ja takaisin raviin. Otimme lisäyksiä ja ympyrä harjoitusta. Sitten pyysin sinua ottamaan käynnin. Ensin teimme väistöä. Ori kulki nätisti ja liikutti jalkojaan hyvin. Sitten pyysin ottamaan muutaman etuosakäännöksen ja myös muutaman takaosakäännöksen. Ori jatkoi hyvällä linjalla. Sitten aloimme työskentelemään laukassa. Orin pää vaipui eteen ja alas, eikä se kannatellut itseään. Pyysin sinua ratsastamaaan hevosta enemmän kokoon, mutta pidentämään askelta. Ori alkoi hieman nostella päätään ryhtiin. Teimme paljon vastalaukka harjoituksia. Ori kuunteli tarkasti jokaisen ohjeesi ja oli hyvin innoissaan. Sait sen kulkemaan mukavasti ja aloimme harjoittelemaan teiden ratsastusta. Orista huomasi että se on joskus päässyt oikaisemaan, sillä sitä se yritti nytkin. Sait sen kumminkin menemään hyvin. Kun otimme käyntiä ja annoit ohjaa vapaaksi, huomasin ponimaisen lyhyen liikkeen. Olin ihmetellyt koko ajan miksi ori ei venytä jalkojaan niin paljoa, mutta koska liikkeet ovat luonnostaan noin lyhyet niin eihän se ole ihme. Jatkoimme vielä hieman ravityöskentelyä ja se sujui hyvin.
Tarinamuotoiset kenttäkilpailut 13.-15.08.2010
Kolmas päivä kenttäkilpailuissa, maasto-osuuden aika siis - ja istuin upean orini selässä odottaen vuoroamme. Suomenhevosia vilisi ympärillämme, mutta kylmänviileä Lomen katsoi seisoi paikallaan ilman sen suurempia hysterioita. Sivusilmälläni huomasin screeniltä, kuinka ratsukkoja kaatuili kerta toisensa jälkeen ja kuinka irti päässeet suomenhevoset laukkasivat vauhkoontuneina ilman ratsastajiaan. Taputin Lomenia kaulalle - onneksi minulla oli luottoratsu allani!
"Seuraavaksi Juli ja Lakean Lomen!" Kaiuttimista kantautui taas kaikkien korville. Orini pörhisteli hetken rinnuksiaan, kun käskin sen liikkeelle. Ohjasin rautiaan suomiorhin lähtömestoille ja odotin merkkiä, jolloin saan lähteä. Jännitys oli silminnähtävissä - tärisin orin selässä hermostuneena, Lomen steppaili rauhattomasti viskellen päätään. Se ei olisi malttanut odottaa vuoroaan, vaan hiki alkoi pukata myös orin karvapeitteen pintaan. Kuin silmänräpäyksessä kuulin lähtömerkin. Ennenkuin ehdin reagoidakaan millään tapaa lähtöön, Lomen ponkaisi takasistaan vauhtia ja syöksähti armottomaan laukkaan kohti rataa.
"Vooouh!" Huusin melkeinpä ääneen kasaillessani itseäni kokoon uudelleen hevosen satulan takaa.
Ori paahtoi minkä messevistä kintuistaan pääsi, kun minä yritin epätoivoisesti kerätä ohjia takaisin hyppysiini. Vihdoin sain taas tuntumaa allani paahtavaan höyryjunaan, mutta se oli liian myöhäistä: ensimmäinen hyppy, enkä voinut toivoa muuta kuin sitä, että pysyn kyydissä. Roikuin suurinpiirtein ohjissa, satulassa sekä hevosen harjassa niin tiukasti kuin käsistäni pystyin rutistamaan. Onneksi tämä ei jytkyoriani häirinnyt, vaan ori laskeutui tasaisesti pamahtaen maahan. Eipä mennyt kovin kaukaa siitäkään, että minulla olisi nyt naama puoliksi murtunut nenää ja leukaa myöten, sillä meinasin tietysti "tyylikkäässä" alastulossa pamauttaa kasvoni Lomenin takaraivoon.
Seuraavalle esteelle saavuimme melko tasaisen vauhdikkaasti, mutta olin jo ehtinyt kasaamaan itseni kuntoon. Hyppy onnistui mukisematta, Lomen jopa pysyi tällä kertaa kuuliaisena kuolaimelle. Ehdin jo luoda kasvoilleni hyvin leveän hymyn, sillä luotto mahdollisuuksiimme nousi kuin lippu salkoon - tosin tällä kertaa vain puolisalkoon, eikä mennyt aikaakaan kun jouduin nielemään ylpeyteni. Kuin salamaniskusta taitava ja varmajalkainen orini hyppäsi varmasti kaksimetrisen sivuloikan oikealle, mihin en todellakaan ollut valmistautunut - ei varmasti ihme kenellekään. Jäin orin vasemmalle puolelle roikkumaan, sain otteen kuitenkin satulasta ja toisella kädellä harjasta. Roikuin ilman järjen häivähdystä hevosen kyljellä, enkä todellakaan aikonut luovuttaa. Pusersin haballani itseäni ylöspäin kohti satulaa - kunnes Lomen hermostui hommaan totaalisesti. Suoraan sanottuna tunsin orin sykkeestä kuinka se painoi korvansa luimuun ja nosti päänsä korkealle ilmaan kiristäen tahtiaan. Kun en vieläkään tahtonut luovuttaa, Lomen otti astetta kovemmat aseet käyttöön - niinpä herra hevonen heittikin sitten varmaan 90 asteen kulmassa peränsä ilmaan. Yritäpä siinä sitten loivassa alamäessä roikkua hevosen kyljessä, kun tämä otus päättää ruveta pukittamaan ratsastajaansa alas. Niinpä, romahdin alas melkoisella vauhdilla. Ehdin ajatella, että sentään sain pidettyä ohjista kiinni: kunnes kuului kova nasahdus ja ohjat katkesivat keskeltä kahtia irroten näin otteestani. Pölypilven sisällä yskien ehdin nähdä ainoastaan hevosen takakavioiden kengät ja lopulta upea satuorhini laukkasi jo kaukana. Luojan kiitos järjestysmiehet - ja naiset olivat valppaana tästä syystä ja saivatkin hevoseni kiinni, ennenkuin se ehti saada enempää tuhoa aikaa.
Jäin keräilemään itseäni maasta hätääntyneiden ihmisten piirittämänä.
"Kylläkyllä olen ihan kunnossa, kiitos vain. En tarvitse mitään, ei ole aivotärähdystä. Ei satu mihinkään!" Sain vastailla jatkuviin kyselyihin, kun lähdin kävelemään rauhoittunutta oriani kohden.
Tarrasin sitä ohjista kiinni ja kiitin kiinniottajaa. Lomen katsoi minua suloisilla nappisilmillään korvat hörössä kuin kysyen, että "mitäs sulle on sattunut?" Ilmeen voisi kuvailla hyvin hämmästyneeksi, ikäänkuin herra-oriherra ei ymmärtäisi mistä on kyse. Eihän sille elukalle voinut tämän takia edes suuttua, vaikka mieli tekikin!
Viimeinen päivä ei siis todellakaan mennyt niin hyvin kuin olin odottanut. Minä kun vielä ehdin kerskailla ja naureskella niille, joiden hevoset karkasivat käsistä ja pudottelivat ratsastajiaan selästä. "En enää ikinä, en ikinä ole vahingoniloinen!" Lupasin vielä itselleni nöyränä.
18.07.2010
Suomenhevosori Lakean Lomen muutti tänään meille Riiviöihin. Ori oli myynnissä ht.netissä, missä olin jo aikaisemminkin kiinnittänyt oriiseen huomioni. Se oli suvultaan aivan täydellinen paketti - isä tunnettu ja aivan järjettömän upea Finlandees, kantakirjattu ja muutoinkin palkittu ori. Emänä taas vähintäänkin yhtä ihastuttava, tumma suomenhevostamma Lakean Nelli-Noora, jonka perillisiä tallistamme löytyykin jo entuudestaan. En voinut olla tekemättä tarjousta, joten tänään sitten Jenny K päätti, että Lomen lähtee minulle. Ori astui iltapäivän auringonvalossa ulos trailerista tallin pihaan, enkä voinut kuin huokailla syvään. Jo toinen, järjettömän upea Lakealainen suomenhevonen seisoi pihassamme. En voinut niellä ylpeyttäni kuiskatessani omistan tuon hevosen!
© Riiviöt , ellei toisin mainita
otsikon kuva © KK