Vaapukan Loru

Loru on virtuaalihevonen

Perustiedot

Vaapukan Loru, eli Loru
suomenhevostamma, VH11-018-0318
153 cm, rautias
ko vaativa B re 80 cm me 60 cm

koulupainotus
omistaja: Juli, Riiviöt
kasvattaja: Virtuaalitalli Vaapukka
15.12.2009 (4v. 15.03.2010)
oma ikääntyminen

Luonnekuvaus

Vaapukan Loru, eli meidän kesken vain Loru, on pieni ja suloinen suomenhevostamma, joka on kuitenkin luonteeltaan jopa hieman rauhaton ja eloisa, luonnetta ei siis todellakaan tältä neidiltä puutu! Loru on kai saanut piirteitään runsaasti eloisilta vanhemmiltaan, jotka nekin ovat todella luonnekkaita hevosia. Kaikessa itsepäisyydessään ja omalaatuisuudessaan Loru on kuitenkin aivan mahtava persoona ja vallan ihastuttava suomenhevosneiti, vaikka tosiaan pienenlaista häirikköluonnettakin on toisinaan havaittavissa, ja vaikka neiti harmaita hiuksia monesti tuottaakin! Yleisesti ottaen siis Loru on kovin tahdikas, mutta hieman itsekäs tamma. Se ottaa helposti itseensä pienetkin asiat ja käyttäytyy kuin mikäkin ihmisteinilapsi. Mutta mitä et tästä tammasta voisikaan löytää?

Kun hoitamisesta puhutaan, Loru osaa kyllä viedä hoitajansa aikaa runsain mitoin. Silloin tällöin nimittäin kannattaa varautua siihen, että perus harjaus ja varusteiden laitto, mikä normaalisti vie puolisen tuntia, vie Lorulla parikin tuntia. Se ei ole millään tavalla uutta - ainakaan niille, jotka Lorun tuntevat ja tietävät sen tavat. Loru kyllä nauttii harjauksesta ja kaikesta muustakin hoidosta, ei siinä mitään. Se on vaan todella utelias ihan kaikkea mahdollista kohtaan: liittyi se sitten niinkin päivittäiseen asiaan kuin kaviokoukku, tai sitten mihin tahansa muuhun. Loru on myös yllätävän hyvä näyttelijänroolissa, sillä tamma osaa tehdä jäynää teatteritaidoillaan lähes kaikille. Yleisimmät näytelmät ovat Voi kun minun jalka on kipeä, onnun, enkä siis voi tulla mukaasi, tai Hui näin juuri jotain todella pelottavaa! Oletko varma että olen turvassa ilman turhaa säpsymistä? Ehkä kohta pitää juosta karkuun!. Ja nämä esiintyvät siis täysin tilanteesta riippumatta. Vaikka todellisuudessa tammalla ei olisikaan mitään hätää, se saattaa esittää ontuvaa tai vaihtoehtoisesti säikkyä ihan kaikkea mahdollista: harjapakkia, hoitajan kenkiä, maassa olevaa heinäkasaa.. mitä sille mieleen juolahtaakaan. Tämä antaa kuitenkin helposti huonon kuvan Lorusta, sillä todellisuudessahan tamma on ihanan suloinen ja kiintyy helposti ihmiseen - ja kaikenlisäksi se on varma kuin kallio!

Varusteiden laitto onnistuu yleensä ihan mukisematta. Toisinaan Loru saattaa väistellä satulaa ja korvat saattavat painua luimuun, mutta mitään pahaa se ei koskaan ole tehnyt ja tuskin tekee tulevaisuudessakaan. Loru ei juurikaan pullistele edes satulavyötä kiristäessä, vaan antaa ihan kiltisti laittaa satulan paikalleen ja kiristää vyön tarpeeksi. Suitset menevät ilman mitään ongelmia päähän ja Loru ottaa kuolaimetkin ihan kiltisti suuhunsa ilman suuria taisteluita elämästä ja kuolemasta. Loimien kanssa tamma tekee joskus jäynää siten, että se mielellään puskee itseään esimerkiksi karsinan seiniin, ulkona aitoihin tai puihin tai mihin tahansa, jolloin sitten loimi saattaa repeytyä, ellei se ole todella kestävä. Niimpä Loru onkin yleensä se syy, miksi tallissa täytyy jatkuvasti ostaa uusia loimia - niin Lorulle kuin muillekin hevosille!

Ratsastaessa Lorusta löytyy kyllä vauhtia ja temperamenttisuutta, mutta käsissä tamma pysyy. Se on todella energinen ja sen liikkeet ovat vauhdikkaat, mutta tahdikkaat. Loru on todella taitava ja fiksu hevonen, eikä se yleensä temppuile juurikaan mitään omiaan: ellei suomalaista junttiutta lasketa mukaan, mikä ilmenee yleensä kovapäisyytenä etenkin apuja kohtaan. Loru nimittäin saattaa testailla ratsastajaansa, etenkin alkuratsastuksesta, mutta kunhan sille on tarkkaan näyttänyt kumpi määrää ja missä mennään, niin yleensä neiti alkaa siinä vaiheessa taipumaan tyytyväisenä käskyihin. Loru ei tarvitse raippaa oikeastaan milloinkaan, mutta ei käyttäydy huonosti raipankaan kanssa. Yleisesti ottaen siis tamma on todella taitava ja erityisen kehityskelpoinen, sekä varmajalkainen ja tasainen ratsu. Maastossa varmajalkaisuus on helposti havaittavissa, sillä Loru tepastelee ongelmitta vaativammassakin maastossa, eikä juuri koskaan säiky siellä mitään - lukuunottamatta sitä, jos ratsastaja jännittää ihan hirveästi tamman selässä, jolloin tietysti Lorukin hermostuu. Tällöin se saattaa hieman säpsähdellä ihmeissään, mutta ei kuitenkaan ryntäile koskaan päättömänä mihinkään.

Loru on painottunut kouluratsastukseen, jota se taitaa todella hyvin. Loru on kuuliainen ratsu, joka osaa todella hyvin tehtävänsä. Vaikka se ei aina ymmärtäisi mitä ratsastaja hakee takaa, se yrittää parhaansa - siihen asti, kunnes menettää hermonsa tietämättömyyteen ja saattaa vetää kaiken överiksi. Nimittäin liian pitkää aikaa Loru ei kestä vääriä apuja, vaan aloittaa tällöin hermostuneen steppailun ja yrittää tehdä kaikkea mahdollista samaan aikaan: peruutusta, pohkeenväistöä, laukkaa.. ja tällöin meno näyttää juuri niin typerältä miltä se kuulostaakin. Siksi ratsastajan tulisi kuitenkin tietää mitä tekee. Puolipidätteet tulee aina muistaa Lorun kanssa, eikä sen kanssa saa olla liian kovakätinen. Se ei inhoa mitään niin paljoa kuin sitä, että joku roikkuu sen suussa kiinni. Tällöin tulee yleensä muutaman pukin varoitussarja, jolla se yrittää saada suussaroikkumisen loppumaan, yleensähän se loppuukin. Mutta Loru on tosiaan vaativan tason kouluratsu ja oikeanlaisella ratsastajalla sen kyllä huomaa! Tämä tamma näyttää aivan unelmaratsulta - ja sitä se onkin!

Sukutaulu

i: Fiktion Hamina KRL-III, SLA-II, YLA3	ii: Purje-Aatos SLA-I, YLA3	iii: Purjehtija
		iie: Haaveilija
	ie: Tiitun Saila KRL-III, YLA3, KTK-III	iei: Tiitun Jeremias
		iee: Tiitun Joutsen
e: Lasikriisi KAT KTK-II, YLA2	ei: Lakean Roope-Aadolf VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, SLA-I	eii: Riemu Roope
		eie: Lennon Liinu
	ee: Kapriella YLA2, SLA-III	eei: Jääskammo
		eee: Viimakuuron Suvivirsi

Sukuselvitys

Fiktion Hamina, eli Lorun isä, on 152 cm korkea rautias suomenhevosori. Amiksi kutsuttu herra on painottunut kouluratsastukseen ja onkin kisannut aktiivisesti niin helpoissa kuin vaativissakin luokissa. Ami on syntynyt 10.01.2009. Luonteeltaan ori on melko kiltti ja erityisen varmajalkainen ratsu. Tämä taitava ori on aika reipas ja vauhdikas ratsastettava, sekä yhteistyökykyinen. Muita jälkeläisiä Amilla ei vielä ole.

Lorun isänisä, Purje-Aatos, on tummanrautias, 155 cm korkea suomenhevonen. Tämä upea ori on myös koulupainotteinen, ja on muuten todella hyvin pärjännyt! Aatos on kisannyt myös ihan vaativalla tasolla asti hyvin sijoituksin. Tämä reipas ori on jo nyt jättänyt jälkeensä neljä jälkeläistä, joista yksi on tamma ja loput kolme oreja.

Purjehtija on kouluradoilta tunnettu ori, missä herra kisasi tämäkin vaativaa tasoa myöten. Purjehtija on kuitenkin ollut myös todella tunnettu ja haluttu jalostusori, sillä jälkeläisiä tältä orilta löytyy jopa runsaat yli 50, mikä on jo todella kova saavutus hevoselle. Ihmekös se, sillä tämä ori on periyttänyt todella mahtavaa rakennettaan, sekä upeaa luonnettaan pitkälle eteenpäin, mikä toivottavasti jatkuu vielä pitkälle.

Haaveilija oli tamma hieman tuntemattomammasta suvusta, mutta sitäkin hienompi kyllä! Haaveilija kisasi joitain kertoja kouluratsastuskilpailuissa, mutta toimi kuitenkin enemmän ratsastuskoulun opetus - sekä kisahevosena. Tammalta on jäänyt jälkeensä kaksi jälkeläistä, joista Aatos on toinen ja toinen on tuntemattomampi tamma. Valitettavasti tamma menehtyi ollessaan 23-vuotias.

Lorun isänemä, Tiitun Saila, on punarautias suomenhevostamma, jolta löytyy korkeutta 150 cm. Tämäkin tamma on painottunut kouluratsastukseen, ja selvinnyt vaativalle tasolle saakka, missä onkin kisannut todella hyvällä menestyksellä. Tamman on kasvattanut Taina Tiittanen. Jälkeläisiä tammalla on vain yksi.

Tiitun Jeremias on upea, koulukentillä menestynyt suomenhevosori. Nykyään Jereksi kutsuttu ori toimii kuitenkin jalostuskäytössä, eikä ole juurikaan enää ollut kisakäytössä, mutta menestystä kyllä orilta löytyy jo tarpeeksi. Tältä rautiaalta orilta löytyy korkeutta 158 cm ja käsiteltäessä herra on hieman haastava, mutta osaava.

Tiitun Joutsen oli rautias ja säkäkorkeudeltaan 149cm. Tällä miellyttämisenhaluisella tammalla on todella menevät ja etenkin näyttävät askeleet, ja se onkin pärjännyt kisaratsuna kouluratsastuksen puolella todella hienosti. Tamma kisasi jopa vaativan A:n tasolla asti, mistä sijoituksia löytyykin runsaasti. Näyttelyissä tamma ei ole juuri pärjännyt.

Lorun emä, eli Lasikriisi KAT, on yleispainotteinen, 155 cm korkea rautias suomenhevostamma. Kiiraksi kutsuttu tamma on kisannut todella runsaasti kouluratsastuksen puolella ja sijoituksiakin löytyy pilvin pimein. Luonteeltaan tämä neiti on jopa hieman ylienerginen, mutta muuten oikein mukava. Kiira on syntynyt vuonna 2008.

Emänisä Lorulla onkin mitä upein Lakean Roope Aadolf! Tämä ori on rakenteeltaan aivan mahtava, sekä erittäin hyvin menestynyt. Eikä ihme; ori onkin palkittu VIR MVA Ch-palkinnoin näyttelymenestyksen ansiosta. Tämän lisäksi herra on palkittu KTK II-, sekä YLA2-palkinnoin. Roope on painottunut sekä esteille, että kouluun, missä onkin molemmissa lajeissa pärjännyt mitä parhain mahdollisin tuloksin!

Riemu Roope oli suomalainen, 156 cm korkea ori. Väriltään se oli todella kaunis punarautias. Riemu Roope kisasi aktiivisesti koulu - sekä esteratsastuksessa, vaikka orin vanhemmat olivatkin menestyneitä työhevosia. Jälkeläisiä orilta taitaa löytyä viisi.

Lennon Liinu oli ratsastuskoululla pääsääntöisesti toimiva tamma, kunnes neiti myytiin aktiiviseen harrastuskäyttöön yksityiselle omistajalle. Tämä tamma nähtiin myös muutaman kerran kouluratsastuskisoissa, mutta ei kovin usein. Esteetkin taittuivat tammalta hyvin, mutta ei kisannut kuitenkaan esteillä.

Lorun emänemä, Kapriella, on upea rautias suomenhevostamma, joka on palkittu YLA2, sekä SLA-III-palkinnoin. Tämä tamma on menestynyt todella hyvin esteratsastuksen puolella, mutta sen lisäksi on kisannut myös kenttäratsastuksessa sijoituksia keräillen. Jälkeläisiä tammalla seitsemän.

Jääskammo on jo edesmennys suomenhevosori, joka toimi aktiivisesti kuitenkin jalostuskäytössä. Ori oli elämänsä aikana aikamoisessa kiertokäytössä, sillä haastavan luonteensa takia se ei löytänyt pitkäaikaista omistajaa. Lopulta sitten se löysi itselleen sopivan omistajan, jonka hoivissa asustikin koko loppuelämänsä.

Viimakuuron Suvivirsi oli todella innokas estehyppääjä, vaikka toimikin pääosin ratsastuskoulussa opetusmestarina, mutta siirtyi sitten 6-vuotiaana Ruotsiin kouluratsuksi, missä tammaa vietiin kovasti eteenpäin. Maastossa tämä neiti kuitenkin pärjäsi kaikkein parhaiten, joten kilpaili myös kenttäratsastuksessa jonkin verran. Jälkeläisiä tammalla on vain yksi, valitettavasti.

Kisakalenteri

Vain sijoitukset, muuta kisamenestystä voit seurata VRL:stä.

16.04.2010 VSHK (koulu) vaativa B 3/29
16.04.2010 VSHK (koulu) vaativa B 1/29
28.04.2010 VSHK (koulu) helppo A 4/30
29.04.2010 VSHK (koulu) helppo A 4/30
04.05.2010 VSHK (koulu) helppo A 1/25
09.05.2010 VSHK (koulu) helppo A 2/29
11.05.2010 VSHK (koulu) vaativa B 2/11
14.05.2010 VSHK (koulu) vaativa B 4/19
19.05.2010 VSHK (koulu) vaativa B 2/20
06.08.2010 VSHK (koulu) helppo A - 3/37
19.12.2010 VSHK (koulu) vaativa B - 6/63

29.08.2010 KRJ vaativa B - 6/50
29.08.2010 KRJ vaativa B 9/100
01.09.2010 KRJ vaativa B 7/100
01.09.2010 KRJ vaativa B - 3/50
07.09.2010 KRJ vaativa B - 5/70
02.03.2011 KRJ vaativa B 4/40
03.03.2011 KRJ vaativa B 6/40

Jälkeläiset

sph-o. Riiviöiden Eemil (27.08.2010) isä: Retueemeli
sh-t. Riiviöiden Unikeiju (09.09.2010) isä: Vinlannin Akseli

Päiväkirja ja valmennukset

29.07.2010
Edellisestä, tai oikeastaan ainoasta päivityksestä on vierähtänyt pidempi aika kuin edes saisi, mutta toivottavasti saamme tämän anteeksi. Kuitenkin, olemme kierrelleet Lorun kanssa hyvin runsaasti eri kilpailuissa, lähinnä tietysti kouluratsastuksessa kilpaillen. Loru onkin sijoittunut erittäin hyvin, paremmin kuin osasin edes odottaa! Nyt on tosin tullut parin kuukauden tauko, kun tamma ei oikein ole sijoituksia keräillyt. Toisaalta ymmärtäähän sen, että kesän helteet ovat vähän verottaneet myös hevosten jaksamista. Eiköhän tästä taas ylös päästä!

17.12.2009
Ihanaakin ihanampi tammavarsa, Vaapukan Loru, syntyi kaksi päivää sitten, 15. joulukuuta. Kävin tutustumassa Vaapukan syntyneisiin kasvatteihin, joita ihailin haltioituneena. Olin aina pitänyt Vaapukan tallia korkeassa asemassa. Mutta miten sydämeni sulikaan, kun näin pienen rautiaan varsan kirmaamassa lumisessa penkassa: Loru vei sydämeni sen sileän tien, kun se kiljaisi varsamaisen hörähdyksensä tervehtiääkseen. En voinut vastustaa tuota ihanaa varsaa, vaan tein siitä oitis tarjouksen ja niimpä varsa on lähdössä mukaani!