Harharetken Unisirppi

Sipi on virtuaalihevonen

Perustiedot

Harharetken Unisirppi, eli Sipi
suomenhevosori, VH11-018-1202
152 cm, musta
ko helppo A re 110 cm me 105 cm

yleispainotus
omistaja: Juli (VRL-07270)
kasvattaja: Harharetki
27.08.2011 (3 v. 27.09.2011)
oma ikääntyminen

Luonnekuvaus

Harharetken Unisirppi on kovin isänsä ulkonäköä perinyt ori. Herran komea ulkomuoto ja jäätävän upea suku alunperin ihastuttikin minut aivan totaalisesti, joten ostin orin Harharetkestä aikalailla hetken mielijohteesta - mutta kuitenkin katumatta sitä hetkeäkään! Oripoika osasi hurmata jo pelkällä varsamaisella laukallaan, jolloin tiesin, että tuosta orista tulee kilpakehien ruusukehai.

Morjesta pöytään! Meitsi on Sipi, vaikka musta se on aika lällykkä lempinimi. Siis ottaen huomioon mun oikeen nimen. Eihän se sovi yhtään siihen, musta vaikka Sirppi, Sirkkeli tai Sirius Musta ois paljon mageemmat nimet. Okei nojoo, tää menee vähän ohi aiheen.. Mä oon kuitenkin sellainen aikamoinen kovis. En oikein diggaa siitä, että joku muu rupeaa pomottelemaan mua. Siksi mulla tuleekin usein kärhämää omistajan ja muiden tallilla käyvien ihmisten kanssa, koska oon kuulemma jukuripäinen ja ärsyttävä ori. Nojaa, musta se on ihan hauskaa - siis tehdä ihmiset kiukkuiseksi, silloin niitä on vielä hauskempi härnätä. Mun pravuuritemppuni onkin se, että kesken talutuksen lyön jarrut lukkoon ja rupeen pomppimaan tasajalkaa paikallani. Ei vitsi, ootteks te kokeillu? Se on niin siistii! Ei sillä, että mä oisin mitenkään ihmisten kiusaaja tai mitenkään ilkeä, vaikka oishan se MTV:n bully beatdown ihan jees skaba osallistuttavaks.

Hoitotilanteista mä tavallaan tykkään. On tosi kivaa, kun hoitaja paapoo ja harjailee kuluneet mutaläiskät mun karvoista, mutta en vaan millään jaksais venailla niin kauaa kuin siinä lystissä kestää. En tiedä mitään niin tylsää kuin sen, että pitäisi seisoskella jossain harjauspuomissa narun päässä kiinni sillä välin, kun joku häärää ympärillä kuin mikäkin mielipuoli. Siksi mä yleensä koitankin nopeuttaa hommia liikuskelemalla huolettomasti, tai yritän hoputtaa hoitajaa tuuppimalla sitä turvallani. Yleisimmin saan tästä vaan vihaiset kommentit ja tiuskaisut takaisin, vaikken tajua mitä pahaa mä tein. Oon kuitenkin tosi kiltti muuten, musta ihmiset on silloin ihan jees, kun niillä on harja tai varusteet kädessä. Se tietää yleensä työntekoa, mistä mä kyllä tykkään!

Jos totta puhutaan, mä olenkin aikamoinen Ratsu-Reima! Musta on siistiä tehdä hommia, siksi yleensä taaperrankin iloisesti korvat hörössä sinne minne ratsastaja käskee. Olen aika herkkä avuille, mutta en kuitenkaan mikään sinko, vaikka joku vähän kovakouraisemmin pohkeita paukuttaisikin. Mun omistaja tykkää mun liikkeistä ja ratsastettavuudesta kuitenkin ihan sikana, ainakin näin mä olen kuullut. Mulla on kuulemma liidokkaat ja pehmeät askeleet - no tietysti, kuvittelenhan mä aina olevani supermies ja lennän halki ilmojen ratsastaja selässäni, jonka pelastin pahikselta. Mä olen kuuliainen, koska tykkään keskittyä siihen mitä multa vaaditaan. Jos multa pyydetään pohkeenväistöä, mä teen työtä käskettyä. Jos mua pyydetään hyppäämään estettä, mä teen työtä käskettyä. Sitä mä en kuitenkaan tajua, kun jotkut koittavat saada mua etuosakäännökselle, mutta kun alan tekemään sitä, mua vaan potkitaan ja käsketäänkin yhtäkkiä tekemään väistöjä, siis mitä ihmettä?! En voi sietää sitä, että joku antaa vääriä apuja kun vaatiikin jotain muuta. Silloin mun päivä menee yleensä aika surkeeks ja ottaakin vaan paneeliin niin paljon, että saatan ärsytyksissäni pukitella tai muuten vain spurttailla ilman lupia.

Mä rakastan esteitä, mutta oon vähän kaheli silloin. Musta tuntuu, että kaikki energia mitä mulla on ikinä ollutkaan, pakkaantuu ja purkautuu aina kun pääsen radalle. Se on vähänkuin ottaisi jonkun piristysruiskeen ja vauhtia piisaa! Ratsastajat ovat vähän näreissään tästä, eikä se vissiin ole ihan ihmisten mieleen - siis vauhti ja vaaralliset tilanteet, joita osaan kyllä järjestää. Kouluratsastuksessa oon myös haka, olihan mun isäkin vain koulupainotteinen. Mulla ois varmasti kapasiteettia kuulemma paljon suurempaankin, mutta toisinaan mun keskittymiskyky ei ihan tahdo riittää sellaiseen vääntämiseen, vaan alan mielelläni luistaa tehtävistä. Jätän hommat vähän ns. puolitiehen. Tiiätteks, kun pitäis vaikka mennä lisättyä ravia koko rata leikkaalla, mä meen sen vaan puoliks. Mulle iskee vähän sellanen turhautuminen toisinaan tollaseen vääntämiseen. Silloin kun mä jaksan keskittyä töihini oikeesti, teen kyllä kaiken satavarmasti niinku pitääkin. Siks mä vaan oonkin aika hyvä siinä mitä mä teen!

Sukutaulu

i: Valveuni sh, m, 157 cm VIR MVA Ch	ii: Ikuisuuskehrääjä VIR MVA Ch, KTK-II	iii: Pohjanoteeraus
		iie: Ilosanoma
	ie: Marine VIR MVA Ch, KTK-II	iei: Houkuttamato
		iee: Marinetta
e: Sannin Suometar sh, rt, 151 cm YLA2, SLA-II, KRL-II	ei: Kivisen Hurmuri SLA-I, YLA2, ERJ-III	eii: Ramirei
		eie: Neitoperhonen
	ee: Ikuisuus Eilisestä SLA-I, YLA2	eei: Hämähäkkimies
		eee: Super-Enni

Kisakalenteri

Vain sijoitukset, muuta kisamenestystä voit seurata VRL:stä.

Päiväkirja ja valmennukset

27.08.2011
Harharetkeen syntyi tänään musta, pieni ja suloinen suomenhevosorivarsa. Kävin katsomassa oria heti sen syntymän jälkeen, sillä olin kuullut jo aikaisemmin syntyvästä yhdistelmästä. Varsan isänä on upea Viehättävässä asuva ori, Valveuni - musta suomenhevonen. Emänä puolestaan näyttävä ja hyvin menestynyt, rautias tamma Sannin Suometar. Varasin varsan välittömästi itselleni nähtyäni sen - se on aivan täydellinen! Toivottavasti siitä kasvaa yhtä upea kuin vanhemmistaan ja menestymme myös kilparadoilla.